Siemenet itävät tuulen mullassa

aika ei ole jatkumo, se on

syvyyttä ja kerroksia

sen siunaus ja kirous ovat samoja:

se loitontaa ja etäännyttää

kauempaa on helpompi katsoa

mutta vaikeampi muistaa

vesi laskeutuu empivästi

levottomille rannoille

niin kuin rannat olisivat tulleet muukalaisiksi

laskuveden aikaan

en suosittele tämän elämän elämistä kenellekään

se lävistää sinut

niin kuin pehmeästä kukkakodistaan

irti puhallettu siipisiemen – koti-ikävässään -

lävistää lämpimän tuulen

Lämpimät ja kylmät kerrokset

Kietoudun lohdullisiin mielikuviin kuin huiviin:

huivin kosketus on kuin halaus

virtaavissa ajatuksissani ei ole paikkaan kiinnittäviä ääriviivoja

enkä useimmiten tiedä missä ranta on

kun joudun liian syvään veteen

teen siis itselleni ääriviivat vasemmalta oikealle

palelen usein ja enimmäkseen

hyvin pukeutuminen on asustamista

useinkaan ei välttämätöntä

mutta se täydentää kokonaisuuden

ja tärkeintä: kun riisuudun, vapaudun

pukeutuminen on kerrostamista

riisuuntuminen luopumista

värit voi nähdä niin kirkkaina kerroksina että se sattuu sieluun

mutta ne ovat omistamisesta vapaita: eivät kenenkään

Sulkakynällä kirjotetaan lentoon kaipaava sana

mitä voisi opettaa kirjoittamisesta tai lukemisesta?

siltä reunalta jouduin horjahtamaan aivan itse

tätä horjahdusta en koskaan pelkää

se pudotus kasvattaa siivet jokaisen sanan selkään

värit ovat lämmintä vettä

ja ne ovat enemmän olemassa kuin lehtiöni tai kynäni

sillä ne ovat sisälläni

tulla sysätyksi ajan-alisiin kerroksiin

uni ja kuolema jalkakahleinaan

kahlittuna tanssia syvemmälle itseen

kunnes on oppinut tuntemaan kahleidensa nimet

suostuteltava päästämään ne kivusta irti

sitä on kirjoittaminen

sitä minä teen

kun opetan kertomuksista jotakin

sysään reunalta alas tuntemattomaan

ja annan laskuvarjoksi vain irtipuhalletut

purjesiemenet, sanat

ja jokaisen itse

on opeteltava laskeutumaan