pistä sormesi ranteelle ja laske riittävän kauan -
asiat ja päivät kulkevat ohitse
ja niissä on jonkinlainen järjestys
jos niiden antaisi järjestyä itsestään
niin kuin järjestyvät muurahaiskeot, kaupungit,
huoneeseen laskeutuva tomu, vesi valtameren sylissä
vaikka et ole juuri tässä
vierelläsi kulkee silti tie jotakin kohti ja jostakin pois
vaikka et sitä kulje
tai vaikka kulkisitkin
aurinko vierittää kuuta ja kuu aurinkoa
edellään, jäljessään
ja kaikista linnunradoista tyhjät tiet johtavat saman kaikkeuden reunaan
kerran tunsin jotakin
kerran en tuntenut mitään
niin kuin aalto sukeltaa aallon alle
kaikki pintaan noussut taas vajoaa
syvyydenkin latvat kohoavat kohti taivasta
ja taivaat kääntyvät pimeään
- ja sinun veresi vei sinut kolme kertaa
itsesi lävitse kokonaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti