Reuna ohenee valon tieksi

hän seisoi jyrkänteen reunalla

niin lähellä että

väliin jääneet sydämenlyönnit

saivat reunan huojumaan

taivas oli hohtavan kirkas

tuli kohti

otsan lävitse

verenkiertoon

hän näki taivaan ohitse

aaltojen taakse

kallio hänen jalkojensa alla

oli villi ja leppymätön

reuna oheni valon tieksi
kivistä puhkesivat kasvot, silmät

niittyjen kivet kohosivat

puiden varjoiksi, varjot

avautuivat valoksi

äkkiä kääntyi taivas kohti

lehvänvehreänä
ajatukset lensivät
kimeinä lintuina
ääriviivattomille luodoille vastavaloon