tiedäthän aamun
kun kello on lakannut yöllä
mittaamasta aikaa ja unta
ja minuutit muuttuvat
sekasortoiseksi tikitykseksi
heti havahtumisen jälkeen
löydät lähtiessäsi avaimet
joita et tiennyt edes omistavasi
etkä löydä niitä
joilla pääsisit aamun alkuun
ja kun koko koneiston kaikki
musertavimmatkin epätodennäköisyydet
säätä myöten ovat kirkkaan todellisia
suistamassa ihmistä ansaittuun tuhoon
kun äkkiä näet
bussipysäkillä pienen lapsen
joka ristii ujosti jalkansa hassuun asentoon
vilkuttaa hymyillen saattajalleen - kuka lienee -
bussit ja autot jyräävät ohitsesi
kura lentää korkeissa kaarissa
tien sivuun
maisemat liukuvat ohitsesi
ja ohitat tahoilleen kiiruhtavia ihmisiä
ja tajuat, että ne ovet
jotka odottavat kauan
kadoksissa olleita avaimia
on jo löydetty, avattu
olet kulkenut niistä ohi
lukemattomia kertoja näkemättä
ovet ovat nähneet sinut
ja kääntäneet katseensa pois
liukuneet varjoihin odottamaan
ja siitä on äkkiä pidettävä kiinni
niin henkeäsalpaavasti näet sen
ja se katsoo sinuun
sinä odotit aina jotakin
älä odota enää, olit myöhässä
mutta et ole myöhässä
kukaan ei näe sitä siinä aamuruuhkassa
mutta hiljainen tuuli
on noussut lämpimänä
etkä voinut aavistaa
että kaikki oli niin nopeaa
ja tiivistynyttä
täyttä ja avaraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti