kuuntelen sateen kahinaa
yössä se on kuin kiteistä
tähtihiekkaa kämmenten
alla viileä silkki viehkeästi
iltaan liukunut päivä
kunpa ne aina olisivat
näin vapaita, saaria
painottomien päivien valossa
kirkkaissa sattumanvaraisissa
vanavesissä niin irti kuin kypsynyt
siemen kodastaan on irti
tuulen suutelemana
niin irti kuin unessa
keveässä ja korkeassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti