olit ennalta arvattavasti päättynyt tarina
päivät olivat pyöreitä kuin omenat
tuuli mitäänsanomattoman samea
pohjalta virtaava
oli istuttava itsensä viereen
ja kysyttävä mitä kuuluu
ja oli oltava nopea
että kuuli vastauksen
en ymmärtänyt siitä mitään
oli liian pimeää jo
tunnistaa sanotun muoto
niin äkkiä laski aurinko
ettei ehtinyt lämmittää
edes yön reunoja
maa nousi kyyrystä
nosti hartiansa yötä vasten
pisti hatun päähänsä
ja sytytti kuun kuin sikarin
jätetyksi tulleilla on
kaikilla yhteinen nimi
petoksen voi selittää niin
monella tavalla todeksi
mutta sen maku
saa aina silmät vuotamaan
ja siitä sen tunnistaa
se ei pidä vettä
tuoksussa oli jotain salaperäistä
ja pahansuopaa
niin pelkään edelleen enemmän
huolimattomia poislähtöjä
kuin pimeää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti