en pidä siitä
että kirjoitetaan pienellä käsialalla
ja sanojen väliin kuiluja
en jaksa ylittää niitä
kuulen niiden äänien vakavuuden
ja otan ne aina liian tosissani
olen usein siinä missä aika pysähtyi
sillan kaiteen vieressä
alla virtasi raskas vesi
siihen pudotin luokkasormuksen
rippiristin ja nuoruuteni
siinä aika kääntyy niin hitaasti
että tulee makuuhaavoja
pelkästä katselemisesta
kun harmaa tulee kohti
eikä muita värejä ole
minä näen sinut aina
sen raskaan läpi
sana sanalta käy selvemmäksi
että loppua kohden
ei voi valita kohtaloaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti