muisto on luonteeltaan aina
metaforinen, ei tosiasiallinen
maa ei voi kuivuessaankaan
kurottaa kohti sadetta
eikä uoma paeta virtaavaa vettä
jos aina tulee ohitetuksi
edellytykset elämälle lakkaavat
myrkylliseksi seisahtunutta olotilaa
ei voi piiskata liikkeelle
kuin kuollutta hevosta
pohjoinen vastavalo tappoi sen
mikä tuli suon ja kuokan jälkeen
voi tuntea merkillistä yhteisyyttä
kaapissa olevien asioiden kanssa
kun pukeutuu oranssiin, mustaan tai valkoiseen
sielu muuttuu vähän
enemmän kuolemattomaksi
pitäisi opetella useampi
katoamistemppu oman tarvitsevuuden tieltä
aksiooma on fakta
mikään minkä voi oivaltaa liikennevaloissa
ei ole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti