yössä lipuu saari
perälaudalla istuja uittaa häntäänsä
vasemmalle kun pitää ohjata oikealle
silmät ovat liekit
maailmojen läpi kulkeneen kaikkitietävät
älä anna hänen kadota
äläkä minun herätä tästä
maailman paino on laskettu tähän uneen
joka yhdistää
kadonneet ja löydetyt pimein holvein
joita en tunne. Kivien raoista kasvaa valo
yöhön sytytetty
joku jumala vastaa aina
lausumattomaan rukoukseen
unessa olen kuin ovettomassa komerossa
en millään muista vuorosanoja
joilla pääsisi havahtumisen alkuun
menen ahtaimmasta vieraaseen parkkitaloon
kun pääsen hereille
sen paino on vielä rinnallani.
Kello soi
pudotaan päivään jossa ei
puhuta painajaisista tai talvehtimisesta
unen-valveen-unen sisäkkäisistä kerroksista
yön mustelammikoiden hitaista vanavesistä
pimeän kähäräisistä lapsista
yksitellen Medusan lautalta pudotetuista
Thank you Kanta Harusaki and tutorial with magical touch!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti