maanantai 16. syyskuuta 2019

Tulisivatko uudet aamut?


en tiennyt että koko ajan
olinkin unessa poski vasten
karheaa ikkunalautaa
luulin keskustelevani sivistyneesti
keveästä kirjallisuudesta ja siemailevani teetä
niin kuin taidekuvissa
pitsiliinoja puhkoivat reiät
koloja pöytiin hieman kurittomalla tavalla

en tiennyt vedosta mitään
joka haparoi valoverhoja
vuoroin sisään vuoroin ulos
talo hengitti
vuodet astelivat jälkensä tomuun

unet olivat uskomattoman 
suloisia ja viileitä
sama eleganssi kuin 
vaahtoavassa saippuassa

jos sanoja voisi kuin tulikärpäsiä
sytyttää yöhön lasin taakse

kaukana joku heräsi
yö oli painunut liian matalalle
metsän seinä 
oli kyyryyn painunut oviaukko
metsänrajan selkä murtui
ja pirstoi latvuston
tulisivatko sieltä enää
uudet aamut?

puu muuttui kynsiksi posken alla
herääminen kävi kuin kuparinen sointi
auringonlaskussa
myöhään mutta satuttavasti


Thanks to Jean Lurssen and wonderful watercolor tutorial - the best technical tips!

tiistai 10. syyskuuta 2019

Kuinka nähdä mustat puut


kuinka voi nähdä mustat puut
tähdetöntä yötä vasten?
valottomassa yössä on enemmän painoa
kuin kaikessa muussa yhteensä

voi kuulla hengityksen
merimetson siiveniskun
kun pimeä liikkuu

sille värille jota ei näe
ei tarvitse olla nimeä
pimeä ei myöskään tunnu
ihoa vasten miltään
mutta jostakin keskeltä
siihen tulevat levottomat
sisäänpäin laajenevat hengenvedot

pikkusisko piirsi vahaliidulla
sahalaitaisen yön reunan paperin halki
aurinko tipahti pöydän reunalta
isosiskolta leikkautui pää harteilta

en voi lakata ajattelemasta 
lastenhuoneen puuhevosta
ei sitä ollut
mutta en saa sitä mielestäni
jokin yllättävä asia 
on tässä takana
muistot voi leikata ja liimata
pimeässä ei ole saumoja
on vain keinuhevosen liikettä
jonka kuulee levottomasti



Thanks to Steven Cronin tutorial

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Kädet näkevät pimeän ohitse


helpointa on aloittaa keskeltä
kun voi kuvitella kuinka jokin
hiljainen ja suunnaton vasta alkaa
eikä mikään ole vielä 
kasvanut ylipääsemättömäksi

kasvun muistaa
mutta poismeno on luonteeltaan
jotakin muuta kuin mikään
minkä voi selittää luonnonlaeilla

nostan lämpimät kädet yön yläreunaan
on tunnettava yhteys
ettei näkymätön ole aukoton
eikä painavaa pimeää
vaan virtaavaa, luonteeltaan liikkuvaa

paremmin kuin ensimmäisen suudelman
muistan kun kosketit kahdella sormella
paljasta solisluutani
en tiennyt ennen
että ihosta voi tulla
kosketuksenmuotoinen kaipaus

kun aikaa on riittävästi
kivetkin kasvavat pimeässä
toisiaan kohti



Thanks to Makoccino and very helpful step by step guide tutorial :)!

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...