maanantai 16. syyskuuta 2019

Tulisivatko uudet aamut?


en tiennyt että koko ajan
olinkin unessa poski vasten
karheaa ikkunalautaa
luulin keskustelevani sivistyneesti
keveästä kirjallisuudesta ja siemailevani teetä
niin kuin taidekuvissa
pitsiliinoja puhkoivat reiät
koloja pöytiin hieman kurittomalla tavalla

en tiennyt vedosta mitään
joka haparoi valoverhoja
vuoroin sisään vuoroin ulos
talo hengitti
vuodet astelivat jälkensä tomuun

unet olivat uskomattoman 
suloisia ja viileitä
sama eleganssi kuin 
vaahtoavassa saippuassa

jos sanoja voisi kuin tulikärpäsiä
sytyttää yöhön lasin taakse

kaukana joku heräsi
yö oli painunut liian matalalle
metsän seinä 
oli kyyryyn painunut oviaukko
metsänrajan selkä murtui
ja pirstoi latvuston
tulisivatko sieltä enää
uudet aamut?

puu muuttui kynsiksi posken alla
herääminen kävi kuin kuparinen sointi
auringonlaskussa
myöhään mutta satuttavasti


Thanks to Jean Lurssen and wonderful watercolor tutorial - the best technical tips!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...