Tyhjää vuodenaikaan nähden

mitä minä teen kaikilla näillä erehdyksillä?

antaisin jakamattoman surun pois

jos se olisi minusta kiinni

ja erotettavissa kuin  ylikasvaneet kynnet

jaksamattomien valtakunnassa

vipuvoimalla irrotettava

kiinnikasvanut, toisen elinvoimalla kukoistava

ja irrotettuna kuihtuva

ei hyvälle itsesäälille voi tehdä niin

vuodenaika on ohi

aukea huojuu

tilhiparvi tikittää lähtöä

niitty iskeytyy valottomaan yöhön

vesi murenee viileneville rannoille

peilikuva routii katseelta saavuttamattomiin

paperi ei ole koskaan kirvellyt enempää

valkeaa sokaisevaa syvyyttä

Thanks to Jean Lurssen watercolor tips!

Arkkitehtuuria

hän piirsi taloa

parveketornit ja kaarevan 

rantatien auringonlaskuun

toinen toi siihen unelmat

he eivät olleet koskaan tanssineet

mutta sydämet oli silti viritetty

samaan pohjarytmiin

jossakin kohden klarinetti kompastui

marssimusiikki vei samantahtisesti

lumotuin jaloin astuvat

kohti jyrkänteen reunaa

toiset kasvattivat jalkansa

polvihousista ulos

toiset eivät luopuneet yksisarvistopeistaan

mutta kasvoivat silti

vaatteet oli purettava ja kierrätettävä

mutta tilkuista ei saanut enää

ehjää peitettä

hän piirsi painavampia goottilaisia holvia

toinen toisensa perään

toinen kaipasi ehkä pois, siirsi eteisen

saapasrivistä pienimmät aina pois

ja itsensä niiden keveyden alta

rytmi oli haravanvarren ja imurin

hän mietti usein puutarhaa

jonka sisään olisi halunnut istuttaa talonsa

eikä koskaan lukita ulos humisevaa valoa

toinen mietti niitä kaaria

rinteiden painoa

reunallista vuorta, vuorien hampaita

jalkoja jotka itsekseen tanssien

kävelyttivät pois

hän mietti portinpieleen solmimaansa lankaa

kaivoa, johon heittää avaimet, ja miksei ovetkin

joiden saranapuoli itki aina

kun ovesta kävi

                       

                                      kaarien painoa

Sattumanvaraisesti V

miksi kutsutaan sitä vajoavaa liikettä

kun aukea sulkeutuu?

niin kuin tyhjyyden päälle horjahdetaan

mielentila on eri asia kuin tunne

valo liikkuu eri tavalla kuin tuuli

molempiin tarvitaan syntylähde

toinen läpäisee tyhjyyden

toinen tulee vain tyhjyyden kutsumana

ydinräjähdys on valoa ja tuulta

mutta mitä vain voi sattua

matkalla jääkaapilta sohvalle

ihmiseltä puuttuu jokin 

perustavanlaatuinen kyky tajuta

samanaikaisuuden luonne

ennen kuin ritsakäsi päästää kiven irti

on jännite jo purkautunut

lentorata luonut itsensä

lasi helissyt rikki

väsytä ajatus

kädet kyllä jaksavat uida vastavirtaan