hän piirsi taloa
parveketornit ja kaarevan
rantatien auringonlaskuun
toinen toi siihen unelmat
he eivät olleet koskaan tanssineet
mutta sydämet oli silti viritetty
samaan pohjarytmiin
jossakin kohden klarinetti kompastui
marssimusiikki vei samantahtisesti
lumotuin jaloin astuvat
kohti jyrkänteen reunaa
toiset kasvattivat jalkansa
polvihousista ulos
toiset eivät luopuneet yksisarvistopeistaan
mutta kasvoivat silti
vaatteet oli purettava ja kierrätettävä
mutta tilkuista ei saanut enää
ehjää peitettä
hän piirsi painavampia goottilaisia holvia
toinen toisensa perään
toinen kaipasi ehkä pois, siirsi eteisen
saapasrivistä pienimmät aina pois
ja itsensä niiden keveyden alta
rytmi oli haravanvarren ja imurin
hän mietti usein puutarhaa
jonka sisään olisi halunnut istuttaa talonsa
eikä koskaan lukita ulos humisevaa valoa
toinen mietti niitä kaaria
rinteiden painoa
reunallista vuorta, vuorien hampaita
jalkoja jotka itsekseen tanssien
kävelyttivät pois
hän mietti portinpieleen solmimaansa lankaa
kaivoa, johon heittää avaimet, ja miksei ovetkin
joiden saranapuoli itki aina
kun ovesta kävi
kaarien painoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti