keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Vainotulet


sanaluokista riskialttein on adjektiivi
kun adjektiivista otetaan pois
ominaisuuden arvoa luokitteleva
semanttinen sisältö
sana lakkaa olemasta adjektiivi

niin kuin elollinen lakkaa olemasta 
kun henki katoaa
jäljelle jää elämän olomuotoon
viittaava tyhjä kuori

joskus se on tarpeeksi
vaikka jälki ei ole susi
pelkkä merkki riittää

soihdut ja talikot tuodaan
laulaen kaduille



Kireitä siimoja


jalkoihinsa osuman saanut ilta
ontuu pellon poikki
mitään ei silti jätetä sattuman varaan
kynä panostetaan kovilla
ja taivaanranta tyhjennetään
satunnaisista sadepilvistä

vene hivutetaan 
lasinmustan pimeyden pintaan
ja tuhdolle sytytetään kuu

koskaan ei voi tietää
millä todennäköisyydellä
tuulastaja saakin
syvyyden haaviinsa
ja kadottaa valonsa pohjaan

sellaisena yönä voivat
runot olla otilla



tiistai 5. marraskuuta 2019

Sattumanvaraisesti VI


varjon alla on sateesta
tai valosta pois

tunnelmaa ei voi veitsellä leikata
ellei se satu sijaitsemaan
leikkuulaudan ja liikkeen
väliin jäävässä etusormessa

vääränvärisestä makuuhuoneen katosta
tietää unen alkaneen

surullisin lastenlaulu on 
Hyvää yötä viimeinen mammutti
iltalauluna



Selitä aavekipu


luonnonlakeihin pätevät samat säännöt
kuin mekaniikkaan: on osattava kysyä 
riittävän yksinkertaisia kysymyksiä
jotka vievät alkuun
monimutkaiset syy-seuraussuhteet
näennäisesti käsittämättömät asioiden yhteydet
toisistaan irronneetkin
järjestäytyvät ja palaavat alkuun

pyöritä ruukkua taaksepäin
savi palaa valajan käteen
kirjoneule ja kaikki sen paratiisikukat
ja linnut palaavat
yhteen silmukkaan
ihminen kenties alkukotiinsa
liike palaa lähtöenergiaan
mutta silti on selittämättömiä asioita

koulukiusatun tunnistaa jo hajusta
ja potkitun koiran silmistä
entä mihin kieleen voisi palauttaa
alkukantaisen häpeän muiston?
avoimet ja suljetut virtapiirit voi selittää
ja kenties elosalamankin

mutta miten selittää kaipauksen
kohtaamiseen jota ei koskaan tapahtunut?
tai niin väkeävän onnen
kahvin tuoksusta
että se saa kaikki ihokarvat pystyyn?

olen elänyt yhden hyvän elämän
ja kaksi huonoa
niillä ei ole mitään tekemistä
keskenään muuta kuin se että
ne tulivat eletyksi kauttani
mutta silti liike palaa lähtöenergiaan
jota ei voi syyttää kaikesta
siitä mikä epäonnistui sen jälkeen



sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Vapaasti putoavaa


nojaan vapaaseen valottomaan pudotukseen
siihen jouduin kun ravistin
päivän latvaa liian kovakouraisesti

ja varjojen, pitkäveteisyyden
ja sietämättömän tylsien paistinveitsien sijaan
tulikin höyheniä, kauan sitten kadonneiksi
luultuja risaisia fregatin purjeita
ja minä, en kokonaisena
mutta puoliksi havahtuneena

on siedettävä lohjennutta hammasta
vaikka se pystyy huonosti
yhtä lailla mätiin kuin tuoreisiin omeniin
kynnykseen iskettyä liikavarvasta
iskusta seurannutta hienovaraista
mutta vääjäämättömästi etenevää halkeamaa

joka lopulta johtaa perustuksiin
vinouttaa ensin kaikki ovet 
ja kulkusuunnat sekä ikkunat
- valo tulee kuin vesi - 
näkymättömistä halkeamista

ja käy niin kuin vuoren
jonka hartiat eivät jaksa enää
kantaa taivaan painoa
kadotaan sisäänpäin
ulospäin näyttää vain
kuin joku huokaisisi pehmeästi

hyvin monen kerrostalon ikkuna
jonka ohittaa varjopuolelta
on samanlainen pimeän vajoama
josta pitkään luullaan
että se vain nukkuu


Thanks to Makoccino and very helpful step by step guide tutorial :)!

Käveleminen on terveellistä


merkillisiä kohtaamisia iltakävelyllä
näkee juoksijoita asennoissa
kuin kaulastaan näkymättömään köyteen sidottuja
jalat tulevat perässä kuin peläten
olevansa askeleen verran myöhässä kaikesta

toisia joiden katse vie alaviistoon
siihen illan kerrokseen johon 
on mahdoton nähdä
jos ei kiduta niskansa viidettä nikamaa riittävästi
mutta epäilen että siihen tarvitaan mielen kipu
tai ajatuksen paino jota ei saa ilmaiseksi
röntgensäde näyttää läpipääsyn hinnan
jonka kätkössä oleva vaatii 

toisinaan valo on levoton
ja hämärä ruuhkautuu taivaanrantaan
ja rintalastan alle
jos vastaantulijan silmiin näkee
niiden lävitse tulee kohti
vihreä välähdys avaruuden majakasta

on varottava risteäviä päällysteiden halkeamia
ja vinosti ja huolimattomasti
porttikäytävistä eteen astuvia kerrostaloasukkeja
katujen väsyttämiä ultrajuoksijoita
viimeisellä etapillaan
kaupunkisaalistajan ansa
voi laueta äkkiarvaamatta
ja eteisvärinä alkaa ennen kuin
ehtii siivota puuterilumen harteiltaan

aina voi toki ottaa lenkkikaverikseen
tyhjän hihnan ja kuvitella siihen kaverin
joka innostuu asioista eri aistein
ja murisee niitä joita ei itse näe

parvekkeille on rakennettu iltaan
asioiden muotoisia valoja


Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...