jalkoihinsa osuman saanut ilta
ontuu pellon poikki
mitään ei silti jätetä sattuman varaan
kynä panostetaan kovilla
ja taivaanranta tyhjennetään
satunnaisista sadepilvistä
vene hivutetaan
lasinmustan pimeyden pintaan
ja tuhdolle sytytetään kuu
koskaan ei voi tietää
millä todennäköisyydellä
tuulastaja saakin
syvyyden haaviinsa
ja kadottaa valonsa pohjaan
sellaisena yönä voivat
runot olla otilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti