keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kireitä siimoja


jalkoihinsa osuman saanut ilta
ontuu pellon poikki
mitään ei silti jätetä sattuman varaan
kynä panostetaan kovilla
ja taivaanranta tyhjennetään
satunnaisista sadepilvistä

vene hivutetaan 
lasinmustan pimeyden pintaan
ja tuhdolle sytytetään kuu

koskaan ei voi tietää
millä todennäköisyydellä
tuulastaja saakin
syvyyden haaviinsa
ja kadottaa valonsa pohjaan

sellaisena yönä voivat
runot olla otilla



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...