nojaan vapaaseen valottomaan pudotukseen
siihen jouduin kun ravistin
päivän latvaa liian kovakouraisesti
ja varjojen, pitkäveteisyyden
ja sietämättömän tylsien paistinveitsien sijaan
tulikin höyheniä, kauan sitten kadonneiksi
luultuja risaisia fregatin purjeita
ja minä, en kokonaisena
mutta puoliksi havahtuneena
on siedettävä lohjennutta hammasta
vaikka se pystyy huonosti
yhtä lailla mätiin kuin tuoreisiin omeniin
kynnykseen iskettyä liikavarvasta
iskusta seurannutta hienovaraista
mutta vääjäämättömästi etenevää halkeamaa
joka lopulta johtaa perustuksiin
vinouttaa ensin kaikki ovet
ja kulkusuunnat sekä ikkunat
- valo tulee kuin vesi -
näkymättömistä halkeamista
ja käy niin kuin vuoren
jonka hartiat eivät jaksa enää
kantaa taivaan painoa
kadotaan sisäänpäin
ulospäin näyttää vain
kuin joku huokaisisi pehmeästi
hyvin monen kerrostalon ikkuna
jonka ohittaa varjopuolelta
on samanlainen pimeän vajoama
josta pitkään luullaan
että se vain nukkuu
Thanks to Makoccino and very helpful step by step guide tutorial :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti