Poistumat

näinkö liukuu vetoköysi?

kuin sileä silkki käsien silmien yli

mietin ammuttiinko tie todella kallion alta

ja miksi se oli siellä alunperinkään?

on jotain johon pitäisi yhdistyä

keho tietää sen

ja hetken kaikki kramppaa

en ole sukua sähkötolpille vaikka

niiden kytkemiskyvyn haluaisinkin

ajatuksettoman luiskahduksen

vaivattomasti oikeisiin kohteisiin

sen nykäisyn kun tuli hulmahtaa

kipukynnyksen yli

ja olla niin äkkiä

äänettömästi täydellisen pois

Oikein ymmärretty pianovirhe

aie oli erhe niin kuin

muovailutaivas vaivaisvarhainen

ilotuuletus lyöntivire tai ydinluuvalo

mutta seuraukset pysyviä

väärin perustein alkuun saatettu

alkaa keskeltä ja vajoaa hieman

petollinen päivä 

reunoiltaan irtoava ja keskeltä vajottava

kuin luotettava syli

joka äkkiä väistää

poljen juoksuhiekkaa ja epätoivoista

ilmaa sen sisään

repaleisiin keuhkoihin. Katso.

mikä kaikki pysyy pinnalla sittenkin

kaupunki, teräksinen kajo aamuruskosta,

suruun langennut viimeinen toive

kristalliastiaston muotoisena

aallonharjalla hiekkaseula ja vihreä ämpäri

miniautojen leikkisä jono

sukuaarre ullakon kätköistä

viiva aloitetusta mestariteoksesta

näkymättömät kädenjäljet kiinnipidetyissä unelmissa

megalomaanisen siivouspäivän jäljiltä

ei ole mitään

mitä kutsuisi kodikseen

puut tulevat ohuina takaisin järjestykseen

resuiset oksat ja juuret

hämillään suunnasta

sen vuoksi näyttää kuin penkereellä

kasvaisi huojuvia hiuksia

juuret paljaana hohtavanvalkeina ja puhtaaksipestyinä

sakraalitaiteena maan lonkkamaljalla

kivet avautuvat suoraan kellariin

kaikesta tulee pimeää läpivirtaavaa

höyryävän yön painosta hauraaksi hioutuvaa

lakastuvia köynnöksiä joita tuuli 

naputtaa jäätä vasten kuin 

teräviä luisia sormia kuumeisella tamburiiniotsalla

Thanks to Art Eksplain tutorial

Kutsuitko varjonimellä?

jos pitelet valoa kuin siltaa kannatellaan

se kyllä tulee

kuin tarueläin selittämättömine silmineen

ja valkein varjoraajoin

sen kieltä ymmärrät

värisevissä käsissäsi

kuin liian tiukkaan pyöritettyä jousta

joka romahtaa sisäänpäin

ennen kuin napsahtaa kivuksi

kaikkiin satunnaisiin suuntiin

ja äkkiä huoneessa on jotain

jota ei ymmärtänyt tulevaksi

huminaa kuin kolibrin siipien tikkaamaa

kyyneleitä synkkiä aikeita

muoviroskaa valaiden vatsoista

ja vielä muinaisempaa

kun viet sitä kassikaupalla jätekatokseen

se tulee kynnyksen ylitse

hissikuiluun ja porraskäytävään

vaikka asemakaavassa ei ollut varausta

niin suurelle määrälle outoa valoa

ja sakeaa kätkössä ollutta identiteettipölyä

Hiljaisuus on avain

hiljaisuus itse on avain

työnnät sen lukittuun mieleen

ja avaat solinan, puron

valtameren kirkaisun, pikajunan ujelluksen

et tiedä millä äänillä kerrotaan

rikottujen tarina

perhesalaisuuksien pohjakohina

ihmismieli tekee aaveet mielen hampaat

harmaat unet muistot huopaiset houreet

vaikka niistä puhuu jaetulla kielellä

kipu on kokonaan oma, jakamaton

halkaistunakin jokaista jakouurretta myöten 

vastinparit vain haljenneessa puolikkaassaan

Thanks to Prashant Sarkar watercolor tutorial

Mittakaavoja

otan käteeni kiven

vai otinko sen sisältä painavan pimeän

jokin väsyy minussa aiemmin kuin aina ennen

ajatukset käyvät rosoisemmiksi

kuin villavaate jonka pukemista vihaa

aamun reuna on terävä ja valpas

tänään ehkä jaksan vuoret

ja muut valloitukset

ehkä tunnen rytmin

johon hengitys kiinnittyy

tarvitaan kolme, neljä toisistaan 

irrallista ajatusta

ja jokin järjestysperiaate

maan multaa, vähän valoa

pienempi mittakaava

ja vähemmän mitattavia yksiköitä

ajatuksen rakenne on monisyisempi

kuin elämän kaava tai yksikään kieli

johon se palautetaan

ja sen vuoksi luulemme enteeksi 

sitä mikä tulee ennen ajatusta

että se mitä pelkää on totta

ja varjo saisi viimein 

kantajansa kiinni

Thanks to Uffe Boesen tutorial

Menetelmällisesti parillinen

niin tasapainoiseksi luonteeksi kestit

huonosti äkkiä lankeavan hälyn

röyhkeän riemun joka alkoi ei-mistään

arvaamattoman maaperän joka liikahteli

usein ja varoittamatta nopeasti

lapsellisesta julmaan sarkasmiin

oikullisesti pitkittäin asettuvia päiviä 

joihin kompastui

kuin irtiliehuviin kengännauhoihin

kiharaista naurua joka säikäytti 

totisen sydämen

ilon jolle ei ollut selkeää

syntysyytä tai selitystä

eikä järjestystä ylläpitävää kaavaa

olit sillä tavalla avoin

peltiä jonka auringon kirkkaus

valaisi reunasta kaikkiin reunoihin

alttiina ja haavoilla kaikelle

mutta ulospäin niin kuin se teräs

joka helposti tekee tappavimman haavan

minä annoin sinulle

majakan lupauksen ja meren oikut

sinä annoit minulle reunat

joihin läikyin

tien, joka muuttui avautuvaksi purjeeksi

virtaavan taivaan painosta

Thanks to Uffe Boesen tutorial

Leikit vielä kerran

on otettava lapsen katse

kun pelit käyvät liian monimutkaisiksi

tanssit heidän rytmissään joiden peileistä

leikkautuvat eilisen näkymät

anteliaisiin vuosiin

kun silmäkulmat, ruhjeet ja kyyneleet

pyyhittiin silkkiverhoihin

neula napsahti sointuun kuin kesäillan

rehevään valoon silmissä

odottava säihke korkeaa ja valheellista 

yötaivasta täynnä

katseen takana on toinen tila

hengittävä, hidas ja kivulloinen

tilassa tuoksua, sahanpurua

väliin tulevat tukkoiset vuodet

joista ei jää muistijälkiä

on pysäytettävä pyörivä katse

nostettava neula urasta ja 

kenties pöly löytää paikkansa laskeutua

kaiken taju kun leikki loppuu

hiljaisuus kun mieli ratkeaa

yön syöksy kun aamu avautuu

jos sormi tökkää

niskoittelevan tyttönuken hyllyltä alas

voiko leikin alkaa alusta?

Thanks to Art Eksplain tutorial

Mitä poistettiin kaiken tieltä

olit oikeassa siinä miten aika loppuu

äänettömästi ja vastustamattomalla painolla

kuin syvyyteen vetävä nilkkapaino

kahle ja tykinkuula

maailmasta jää jäljelle oheneva valo

jokin pohjavirrassa liehuva

häivähdys johon ei tarvita tajuntaa

on pyydettävä anteeksi aisteiltaan

joilta poistaa kanavat

ja etsittävä jokin kiinnekohta sisältään

joka oppisi nimeämämään uudestaan

tai tuntemaan ilon ja kivun nimet

kerro niille että ei ole takaseinää

tai kohisevaa pohjaa

jota suruksi tai rakkaudeksi sanotaan

kuolema ei ole musta eikä yö

vaan kelmeä ja halju

kivuton haava

maailmankaikkeus on arpikudos

kaiken poistetun tieltä

Misty forest. Inspiration from Kalliopi Luviaki tutorial

Ei yhdistettävissä mihinkään tunnettuun numeroon

soitetaan yksinäinen puhelu

etusormi pyörittää näkymätöntä lankaa

kuka kuulee vaimean kuin vedenalaisen kilinän

tuntee sydämessään ohuen nykäisyn

koettaa mielessään kämmenellään

lämmintä ihoa

joka väistää välittömästi

hetken verran minkä tahansa

oivalluksen toivosta kauhuun

voi kytkeä tähän mykkään hetkeen

mutta jalat ovat jo piirtäneet

verenvärisen kehän typerimmän ympärille

sille joka oli itselleen susi

ja söi itsensä sisältäpäin

sellainen ontto kuori on ihmisen kuva vain

läpisoitettujen pysäkkien oikosulku

Thanks to Artist Sikander tutorial

Jäävesipuutarhat

näethän, välkehtii, painajaisilla 

on kulmahampaat

jäljet joita yön leimasimesta jää

sivuviistein ja syvin uurtein

kunnes ne yltävät sydämestä

silmänurkkiin

avaa unen ja yön ovet

tulee savunmakuinen tuuli, vaimea helke

yön hopeasilmä ytimestään jäätä säteilevä

jokin vaarallinen liikkuu valon alla ja vieressä

olet rytmissä jonka yö

toisensa jälkeen sovittaa ajan kierteeseen

ja kuinka pyöreäksi lopulta kaikki päätyykään

hedelmäveitsen terä

osumavarmistettu luoti

sateen puukenkä-ääni peltikaltolla

maan avohaava jumalan sormen alla

kädet jotka kiertyvät sylin ympärille

itkun ja naurun kangastukset

hiekkapuhalletulla aavikolla

mikä tahansa muoto

joka etsii syvintä itseään

kipuni pyöreys on kamanaan isketyn

naulan kanta

uneni kaari korpin silmän

yönmusta välähdys, lävitseammuttu silmäys

maanreunasta taivaan ahtaaseen reunaan

ihon alla pimeyden jymisevä basso kumahdus

suonilammikoissa ahvenvidan kihelmöivä hipaisu

heliuminkeveässä valossa

hyppäät parvekkeelta ylös

päädyt kuuhun

haluaisit kutsua kodiksesi

tuntematonta kylmää syleilyä

Waterforest. Inspiration from Kalliopi Luviaki tutorial

Olet jo sillä matkalla

pukeudut jo lähtöä varten

kuin juhliin

olet peittävä päiväsi

mustavalkoisin ristein

untuvankeveinä mutta raskain laahuksin

luulit että kun sanoo tarpeeksi hitaasti

sen mitä toivoo

sen saa

niin kuin aakkosia opeteltaessa

lupauksen tarinoiden maailmaan

neliöi päämääräsi kämmentesi väliin

ja kaukaa näyttää siltä

että siihen lankeaa lähdön tie

heijastuksista vapaa taivas

kun katsot toisaalle

aika kiertää sekuntinsa

väliinne, elämä

jännitetty jousi

katkeavat päivät kuin 

kulkijan polku luotisydämeen

säie säikeeltä kipu irtoaa syntykohdastaan

pakotettuna tulisen ja tyhjän maan halki

Unelmoi puhtaan valkeasta alusta

etsin jotakuta joka puhuu

melankoliaa sujuvasti

ei ole kielen vika jos ilma lakkaa

virtaamasta tiiviöpakatussa lähiössä

aamut paiskautuvat kujan päähän

kuin rikkinäinen rullaverho

sanotaan huomenta kuin sylkäistäisiin

perheenjäsenten välinen dysfunktio

on vaikea määritellä

en löydä päämäärääni

tyhjäksiunelmoidussa vuodenkierrossa

- silmien, nenän, sydämen

sylin seulat - 

vuoto alkaa aina samasta kohdasta 

sinnikkäintä eksymistä

maailman reuna on enemmänkin 

sosioekonominen kuin luonnontieteellinen

ennen kuin kieli

opitaan ynseä ohikatsominen

jalkapohjissa kaikkien sivukujien nimet,

kartta kuin värisevä öljysora

epätosien maailmojen välillä

taivas ahtautuu teräksiseksi

suorakaiteeksi aamun ja illan väliin

hymy sulkeutuu ennen kahta

koko harmaan skaala

lähes valkeasta mustaan

kierrän niitä uudestaan

ja uudestaan

pakotan kuvan eläväksi

Jos voi olla satuttamatta

jos kuorii kaikki nämä kerrokset

on ensin suojaton, sitten tulee kipu

välähdys, josta ei tiedä

syttyykö jokin vaiko sammuu

jotta se mikä on syntymäisillään

saisi muodon joka soi

hämärtyvässä illassa

taivaankaaren takakujalla

joutsenkaulaiset katuvalot

kumartavat keveät niskansa

sulkevat silmänsä, yö syttyy

pimeässä kaukana joku pyytää kyytiä

ja saa sen

yö valuu neonvaloa, sano, 

oliko se totta

niin kuin varjo lapsuuden aarteesta

joka katosi kauan sitten

niin kuin jokin hauras

väärästä kohdasta katkaistu sana

anteeksi, rakastin sinua niin,

irtipääsemäisillään on vapauden

huuma vahvin, kaikkivoipainen

olit väärään paikkaan eksynyt toive

ansoitettu, varoittamatta laukaistu