näethän, välkehtii, painajaisilla
on kulmahampaat
jäljet joita yön leimasimesta jää
sivuviistein ja syvin uurtein
kunnes ne yltävät sydämestä
silmänurkkiin
avaa unen ja yön ovet
tulee savunmakuinen tuuli, vaimea helke
yön hopeasilmä ytimestään jäätä säteilevä
jokin vaarallinen liikkuu valon alla ja vieressä
olet rytmissä jonka yö
toisensa jälkeen sovittaa ajan kierteeseen
ja kuinka pyöreäksi lopulta kaikki päätyykään
hedelmäveitsen terä
osumavarmistettu luoti
sateen puukenkä-ääni peltikaltolla
maan avohaava jumalan sormen alla
kädet jotka kiertyvät sylin ympärille
itkun ja naurun kangastukset
hiekkapuhalletulla aavikolla
mikä tahansa muoto
joka etsii syvintä itseään
kipuni pyöreys on kamanaan isketyn
naulan kanta
uneni kaari korpin silmän
yönmusta välähdys, lävitseammuttu silmäys
maanreunasta taivaan ahtaaseen reunaan
ihon alla pimeyden jymisevä basso kumahdus
suonilammikoissa ahvenvidan kihelmöivä hipaisu
heliuminkeveässä valossa
hyppäät parvekkeelta ylös
päädyt kuuhun
haluaisit kutsua kodiksesi
tuntematonta kylmää syleilyä
Waterforest. Inspiration from Kalliopi Luviaki tutorial
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti