on otettava lapsen katse
kun pelit käyvät liian monimutkaisiksi
tanssit heidän rytmissään joiden peileistä
leikkautuvat eilisen näkymät
anteliaisiin vuosiin
kun silmäkulmat, ruhjeet ja kyyneleet
pyyhittiin silkkiverhoihin
neula napsahti sointuun kuin kesäillan
rehevään valoon silmissä
odottava säihke korkeaa ja valheellista
yötaivasta täynnä
katseen takana on toinen tila
hengittävä, hidas ja kivulloinen
tilassa tuoksua, sahanpurua
väliin tulevat tukkoiset vuodet
joista ei jää muistijälkiä
on pysäytettävä pyörivä katse
nostettava neula urasta ja
kenties pöly löytää paikkansa laskeutua
kaiken taju kun leikki loppuu
hiljaisuus kun mieli ratkeaa
yön syöksy kun aamu avautuu
jos sormi tökkää
niskoittelevan tyttönuken hyllyltä alas
voiko leikin alkaa alusta?
Thanks to Art Eksplain tutorial
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti