niin tasapainoiseksi luonteeksi kestit
huonosti äkkiä lankeavan hälyn
röyhkeän riemun joka alkoi ei-mistään
arvaamattoman maaperän joka liikahteli
usein ja varoittamatta nopeasti
lapsellisesta julmaan sarkasmiin
oikullisesti pitkittäin asettuvia päiviä
joihin kompastui
kuin irtiliehuviin kengännauhoihin
kiharaista naurua joka säikäytti
totisen sydämen
ilon jolle ei ollut selkeää
syntysyytä tai selitystä
eikä järjestystä ylläpitävää kaavaa
olit sillä tavalla avoin
peltiä jonka auringon kirkkaus
valaisi reunasta kaikkiin reunoihin
alttiina ja haavoilla kaikelle
mutta ulospäin niin kuin se teräs
joka helposti tekee tappavimman haavan
minä annoin sinulle
majakan lupauksen ja meren oikut
sinä annoit minulle reunat
joihin läikyin
tien, joka muuttui avautuvaksi purjeeksi
virtaavan taivaan painosta
Thanks to Uffe Boesen tutorial
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti