pukeudut jo lähtöä varten
kuin juhliin
olet peittävä päiväsi
mustavalkoisin ristein
untuvankeveinä mutta raskain laahuksin
luulit että kun sanoo tarpeeksi hitaasti
sen mitä toivoo
sen saa
niin kuin aakkosia opeteltaessa
lupauksen tarinoiden maailmaan
neliöi päämääräsi kämmentesi väliin
ja kaukaa näyttää siltä
että siihen lankeaa lähdön tie
heijastuksista vapaa taivas
kun katsot toisaalle
aika kiertää sekuntinsa
väliinne, elämä
jännitetty jousi
katkeavat päivät kuin
kulkijan polku luotisydämeen
säie säikeeltä kipu irtoaa syntykohdastaan
pakotettuna tulisen ja tyhjän maan halki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti