etsin jotakuta joka puhuu
melankoliaa sujuvasti
ei ole kielen vika jos ilma lakkaa
virtaamasta tiiviöpakatussa lähiössä
aamut paiskautuvat kujan päähän
kuin rikkinäinen rullaverho
sanotaan huomenta kuin sylkäistäisiin
perheenjäsenten välinen dysfunktio
on vaikea määritellä
en löydä päämäärääni
tyhjäksiunelmoidussa vuodenkierrossa
- silmien, nenän, sydämen
sylin seulat -
vuoto alkaa aina samasta kohdasta
sinnikkäintä eksymistä
maailman reuna on enemmänkin
sosioekonominen kuin luonnontieteellinen
ennen kuin kieli
opitaan ynseä ohikatsominen
jalkapohjissa kaikkien sivukujien nimet,
kartta kuin värisevä öljysora
epätosien maailmojen välillä
taivas ahtautuu teräksiseksi
suorakaiteeksi aamun ja illan väliin
hymy sulkeutuu ennen kahta
koko harmaan skaala
lähes valkeasta mustaan
kierrän niitä uudestaan
ja uudestaan
pakotan kuvan eläväksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti