torstai 19. maaliskuuta 2020

Lähtöön kasvanut


oliko hänen silmissään yö? 
ja lähdöistäkö vain jaksetaan puhua? 

puolihämärän lohtu kuin tyhjäksi kävelty tie kujan päähän 
nostokurjen kaulalla alkuyön käsi 
odottaako vierasta pimeää vai murhaavaa unta? 

kasvoin niin oudoissa paikoissa 
luulin että joka kolmas vuosi on kaikkien lähdettävä 
että on jokin paikka jossa elämästä tulee vaarallista 

vanhan talon ullakolla oli valtavasti kuolleiden ihmisten kirjeitä 
kuvia joissa valo oli mennyt vanhan miehen 
kylkiluiden lävitse ja jättänyt rintakehän reunoilta auki 
puhumaan yksin kuolettavan taudin äänellä 

mistä mihin äänet kulkevat meidän lävitsemme 
ja mitä valoa eivät silmät näe? 

muuttolaatikoihin pakattiin aina vain 
enemmän elämää, leluja, astioita, lapsia 
siirrettiin purkamatta jääneitä tavaroita laatikosta toiseen 
heitettiin pariton kenkä roskiin 
ja sitten sille löydettiinkin pari 

luulin pitkään myös että negatiivi tarkoittaa  
mustakasvoista naista valkeassa puvussa 
jota on syytä pelätä 

liike asettui minuun kuin vapina 
kouristava lähdön pakko 
kaiken yhäkkinen asettuminen kuviksi rinnakkain 
kuin jäsen jäseneltä raukeava lähdön pitkä muisto 


Thanks to Paint with David tutorial and technical tips!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...