kasveilla on lepokausi
kun tehdään kevätkytkennät saman valokaavion mukaan
kerronta tyhjenee loogisesti
syksyn tuloon kaikkialta samaan aikaan
heijastukset ikkunoissa lakkaavat viittaamasta
kielenulkoiseen maailmaan
kun lämpö katoaa
kuori-ihminen naksahtaa
laajenneesta kohdastaan
kivuliaasti säästäväiseen talviasentoon
on turha murhe siitä että
jokin enteilisi uutta jääkautta
huokoisuus fragmenteissa mahdollistaa laajenemisen
kaikille tasoille, hapettomassa tilassakin
etsitään mahdollisimman läheinen vaitiolo
opitaan tietämään olla-verbin mahdollisuuksien luonne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti