omenapuunkukissa oli valtava valo
äidillä oli valtamerenkokoinen välkkyvä veitsi
joka leikkasi leipää ja aikaa
minä olin kynnyksen kokoinen
kallellaan lepäävässä huoneessa
seuraavaan kertaan oli viisi vuotta
Äidinkielen opettajana ja kirjallisuuden tutkijana olen kiinnostunut kielestä, havainnoista, kokemuksista ja muistoista - siis siitä, mikä on meille kaikille yhteistä taiteen ja kirjallisuuden kautta, mutta erityisen yksityistä jokaisen omassa kokemusmaailmassa. Blogissani on pohdintoja sanataiteesta, kirjallisuudesta ja runoudesta, elämän kauneudesta ja vaikeudesta. Mottona olkoon: "Onneen ei ole tietä, onni on tie."
kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole, erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti