lauantai 15. elokuuta 2020

Kesä on ohi

 


eniten kaipaan kaskaita

jotka sahalaitasivat iltaa

pimeässä päivän äänien ylitse

 

kristallivettä ja pehmeitä kuohuja

lämpimään santaan

avojalkojen otetta

lähellä ilon kirkaisua, räiskettä

pilvenväristä ilmaa

laavamaan reunaamaa keinuntaa

 

miten käsi kurkottaa kaikkeen

ja keho taivaan kirpaisua

niin vaistonvaraisesti lapsenjäseniin

joka kykenee puhtaaseen

valonpolttamaan iloon

 

haavattomaan kokemukseen

ennen kulottuvaa hitautta, kaiken jähmeyttä

leveys, korkeus kun mittakaavat

karkaavat maailmaan, liian monimutkaiseen

 

puu kääntyy tuuleen

ja naksauttaa lehtensä syksyyn

silmiin tulee lokakuun härmä ja ruoste

kas kun ne lakkaavat sahaamasta laitaa

jota kaipaan, kesää

päitä ylittäviä ääniä jotka hukkuvat santaan

pohjaan vievää kuohua ja kesä

keveä lapsi

kesä on ohi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...