keskelle valoa kulkeutuu tahra nopeana luonnoksena
kuin yö tai jokin muu aisteja painava
matalataajuinen humina ennakoi
aina ennen purkausta pirstoutuvia sisäkehiä
tuntuu että on heitettävä jotain
kokeilen
hahmottaa mielialan
ja
käsitreenipainojen välisen painon eron
parvekelasit
soittavat tuuleen raastavaa epäsointua
ikkunalaudalla
on kuollut kimalainen
siivoamisesta
irtoaa vaimea sohvanalusääni
en
tee siitä selkoa
kierrätän villakoiria
poika kuittaa huoneellisen hyvää tuulta lähtiessään
ääni
on erilainen
oviaukossa
ei kannata vartoa maanjäristystä
kun
tekee jotain asiaa riittävän usein
sitä
kutsutaan sinnikkyydeksi
tarve
tehdä käsillä jotain kulminoituu imurin ristikkäisvetoihin
passi
vanheni kaksi kuukautta sitten
ketään
ei päästetä maasta pois
jalat
jatkavat silti
kun
tekee jotain merkillepantavan usein
sitä
kutsutaan pakkomielteeksi
silmät voi pitää auki vaikka on pimeää
solvaukseksi
aiottua ei kannata koskaan pitää käden ulottuvilla
ihminen
on valolle sama kuin muukin materia
tiettyjen
reunaehtojen täyttyessä
loputtomasti läpäistävissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti