unohdit että olit tanssinut auringon jo keltaiseksi
sen kokoinen on taivas edelleen
keinu
on kylmä mutta valoisa
seppeleestä
alkaa irrota terälehtiä
niissä
on vielä keränneiden käsien lämpö
askeleet
niityltä rantasaunalle
on
niinkin että muistan
voikukan
valon ja keruujäljet pyhäpaidalla
aamulla
ylös huoneisiin joista on aina jo lähdetty
kahvia
termarissa sokeripala suussa, vai rikkipurtu kielikö?
äkkiä
talvi, metallin maku jääkylmässä kaiteessa
ylähuulessa
suudelma
jota
ei koskaan pyydä uudelleen
kaikkea
voi kannatella jos kestää lämmön painon
kylmän
tahmaisen kuristavan kiertävän liikkeen sylistä ja
mielestä
pois
mikään
muisto ei sinänsä ole toista oikeampi
kaikista
ei vain tiedä
ovatko
ne omia
vuodet
kuin lattianrakoon vierineet kolikot
keinu
on kylmä ja keveä
kannan
kuolleita kukkia otsallani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti