harsuinen paju
niin arkinen
että voisi yhtä hyvin olla ilmaa
hän kulkee
radan viertä
ja paikoin
pölkyillä
aavistelee
jalkapohjien silmillä liikettä ja vauhtia
niin kuin
kohtitulevaa maanalaista aaltoa
äkkiä silmät
siirtyvät jaloista käsiin
ja hän ottaa
korvistaan kiinni
näkee puheen
joka
pudotettiin sortuvan talon harjalta
perustuksiin,
irtoavan tiilen dominoefektin
kaatuvat
tikapuut
maaliämpärin,
kädet joissa nämä silmät
jotka
koskettavat kasvoja
sen silmiä ja
toisia niiden takana
kuin
raiteiltaan suistunutta harhaa
kuin vinoon
katsottua peiliä
Thanks to Paint with David tutorial
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti