maanantai 19. lokakuuta 2020

Ilman polkuja kaikki suunnat

 

annoin ensisuudelman harkitsematta

en niinkään kiintymyksen vuoksi

annoin villin ja vapaan täynnä salaisuuksia

kahlittuun aikaan

kätkin ne vesien ja aaltojen alle

annoin veden tulla minuun ja minusta pois

 

tarvitsemme silti satamaa

jonkun jota rakastaa

toisen rajaamaan ääriviivat itselle

syliin laskeutuvaa valoa

jotta voi katsoa kaikkea kaunista

ja antaa sen sitten keveästi pois

 

kun hän kävelee ohitse

varjo nielaisee auringon

keskelle muistoihin vapautettua tasankoa

seinistä katteista huoneista taivaista

öistä tai talvista vapaata kotia

toisin kuin mikään ennaltamäärätty voi olla

siiviksi kasvaneen varjon kanssa

 

tasanko kivineen on otettava sellaisenaan

ilman polkuja kaikki suunnat ovat yhtä tosia

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...