Kauniin sisällä on surullisia huoneita

keittiön kaakelilattia pilkkoo aamutaivasta

hohtavaksi mosaiikkimuodoksi

jokin hetki läikähtää kohtuuttoman täydeksi

kaikesta kauniista niin kuin rasia

jonka sisällä on soittorasia

jonka sisällä on soiva balleriinarasia

 

jonka sisältä aukeaa muisto

joka tulee äkkiä täyteen painavaa

vihreää surua, itkuääntä hiljaisuudessa

jossa sitä joutui pidättelemään

kuin yöksi kasvavaa pilvirintamaa

 

kohtuuttoman kauniin sisällä on

surullisia huoneita

jotka kasvavat ruosteista nukkaa

näin ne liukuvat kohti

näin niiden lävitse onnutaan

 

kun hetki irrottaa otteensa

voi kai kummastella sinne tänne

huolimattomasti hukattuja kyyneleitä

tai muuta hohtavaa

mutta olitkin leikannut siihen kyntesi eilen illalla

ja siksi jalkapohjia pistelee