Kerroksia

 

meri jää hohtamaan nielemäänsä valoa

kun pimeä laskeutuu ja taivas sammuu

syttyvät kaikkien merien syvyydet lampuiksi

läpivirtaaville tummille aalloille

jotka etsivät rantaa

laivoille jotka lipuvat yössä toistensa ohitse

taivaalle joka kääntyy katsomaan itseään

niin kuin kaikki kulkevat itseään vastaan

tahtoessaan nähdä oudon maan ja rannan

 

näin kaukaa katsottuna mikään ei ala tai pääty

kaikki on hengityksenhidasta ja pyörteilevää

näin kaukaa katsottuna silmät kääntyvät näkemään

valon oikkua loputtomassa pimeässä

alun latvasta irronnutta sattumaa

räpäyttämässä hitaita siipiään

niin kuin kysymys siitä, miltä kaikki tuntuu

olisi lohdullinen virhe