sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Luonnoskirjasta

 

sinä maalasit tuulen ja meren akvarelliin

ruosteenvärisen laivan

jossa oli maalle vedetyn laivan suloton raskas köli

niin kuin meri joka lakkaa hengittämästä aaltoja

tai hengitys joka hukkuu hiekkaan ja valuu aikaan

 

mietin kaikki niitä hetkiä jotka humahtivat

vain ohitse ja joissa tahdoin olla

koska niiden keveydessä oli jo taaksejäämisen varjo

sellainen jonka laskeva aurinko valaa iltaan lankeavaan mereen 

 pitkästä päivästä raukeaksi käyneenä

valmiina uuteen huomiseen


on muistoja jotka ovat

kuin kaivoon lankeava sade

tai lempeä pohjavesi joka

ruokkii vastasyntyneitä puita




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toisiin rantoihin

kuvittelen että on minun vallassani lukea jokapäiväiset uutiset toisin että kukaan ei hukkunut kun lopetin lukemisen kesken ett...