sinä maalasit
tuulen ja meren akvarelliin
ruosteenvärisen
laivan
jossa oli
maalle vedetyn laivan suloton raskas köli
niin kuin meri
joka lakkaa hengittämästä aaltoja
tai hengitys
joka hukkuu hiekkaan ja valuu aikaan
mietin kaikki
niitä hetkiä jotka humahtivat
vain ohitse ja
joissa tahdoin olla
koska niiden keveydessä oli jo taaksejäämisen varjo
sellainen jonka laskeva aurinko valaa iltaan lankeavaan mereen
pitkästä päivästä raukeaksi käyneenä
valmiina uuteen huomiseen
on muistoja jotka ovat
kuin kaivoon
lankeava sade
tai lempeä pohjavesi joka
ruokkii vastasyntyneitä puita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti