huone joka
valkaistaan ikkuna kerrallaan
on omassa
päässäsi
sen sisältä
kuvittelit kerran
että lapsuus
päättyy johonkin
tiettyyn
hetkeen tai tunnelmaan
ja sitten
olisit vapaa
mutta huone
olikin pullossa
pullo
meressä, mainingilta mainingille
tuntemattomien
kaupunkien satamiin
mutta yhä olet
huoneessa
jossa lapsi
piirtää päättymätöntä aurinkoympyrää
paperilta
toiselle, leikkaa paperivaltamerta
loppumattomaan
leikkiin
paperinukkien
kasvoilla kehystettyjä hymyjä
varot
herättämästä naapuria niiden kahinaan
taivaan harmaus
loppuu siihen kohtaan
josta sininen
alkaa
rannan kivet
odottavat taskussa
leipänä jolla
ruokkia aallot, kirkuvat linnut
kun pulloa
pyörittää
vaihtuu aika
aina talvesta kesään
maa on yhtä
kaareva kuin taivas
kaukana
kaikesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti