torstai 29. lokakuuta 2020

Päivät kerrostuvat kuin portaat

 

heitetään keskelle tapahtumatonta

ja tarina alkaa kirjoittaa itseään

sinä katsot silmilläsi kuin olisit peili

näkyykö siinä maantie vai maiseman poikki

singahtava peura ajovaloissa

jokin säikky kuitenkin

 

hidas ajan umpeuttama lohko sortuneessa rinteessä

aloit niin hauraaksi

eksyneet kätesi vastakkaisissa kainaloissa

huutomerkki muuten hiljaisella sivulla

 

päivät eivät kulu tai ojennu virraksi

vaan kerrostuvat kuin portaat

kohti pimeää

 

jos irrottaisin varovasti kaikki kipeät kohtani

minusta jäisi jäljelle vain hiekkaa

siinä kaikki mitä tiedän

hienovaraisimmista kohtaamisista




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuuntele niitä, joille on annettu hiljaisuus

kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole,  erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...