Onnelliset lähdöt

onnelliset lähdöt

iltapäivän kuumuus

matkalaukun keveys

vain hahmoton toive

huomisen seikkailusta painonaan

sydämessä vielä löytymättömiä

nukkuvia laaksoja

aamuhämystä kosteita kuiluja

joiden yli kuiskaus purjehtii

vielä viattomasti rannasta rantaan

suljetaan kämmenen sisään

sen tempoilun voi tuntea

puristaa jotta se särkyisi

jotta näkisi jo

mikä on tuleva

se särkynyt siinä

on tuleva

Valmis tie, keskeneräinen matka

voiko sen tuntea

merkityksen poissaolon

etääntymisen syntymäoikeudestaan

saada kuulua kaivattujen joukkoon?

missä risteyksessä voi mennä niin harhaan

että tie ei enää tarkoita 

varmuutta perillepääsystä

vaan päämäärän kadottamista?

tämä on viimeinen matka, keskeneräinen

jo alkanut

sinä tiedät sen salaisesti

puhtaasti ja läpäisevästi

niin kuin totuuden

joka on vaiti ja eleetön

- lahja - 

koruton ja vastaansanomaton

ainoa

meille kaikille