Maksa vain tarpeellisesta

aina ei tiedä miten päin

olla olonsa kanssa

ei tiedä mikä sattuu enemmän

tai vähemmän, yleensä ei odotuksenmukaisesti

yhtäkaikki, jonkun on ylitettävä

tyhjä tontti auringon laskettua

siitä lyötiin vetoa

minussa jokin etsii 

kiinnittymiskohtaa sinussa

minä olen silmät

sinä olet peili

kun katson siihen

silmät itkevät vaikka suu nauraa

itseään kestää katsoa

vain viistosta

sinä olet peili

et tiedä syvyydestäni mitään

joka päivä pitää muistaa

maksaa virran ylityksestä

on annettava kaikista kevein taakka

helpoin sisäänhengitys

huolellisimmin säilytetty salaisuus

tai mustan tulppaanin valo

jos se on sisimpäsi ominaisuus

sen hintainen

on päivän ylitys

ei ole kirjoitettava kauneudesta

vaan siitä mistä ei saa kiinni

miltä tuntuu kun halkeaa

ja valo kasvaa sisäänpäin

Keveät ja irralliset

kuuntelen sateen kahinaa

yössä se on kuin kiteistä

tähtihiekkaa kämmenten

alla viileä silkki viehkeästi

iltaan liukunut päivä

kunpa ne aina olisivat

näin vapaita, saaria

painottomien päivien valossa

kirkkaissa sattumanvaraisissa

vanavesissä niin irti kuin kypsynyt

siemen kodastaan on irti

tuulen suutelemana

niin irti kuin unessa

keveässä ja korkeassa

Sattumanvaraisesti II

mielen liike on energian virtaa

joskus niin magneettista

että se saa metallinpaljastimet hälyttämään

on outoa tuntea itsensä noloksi

hyvän teon jälkeen

peruuttamattomimmat muutokset

tapahtuvat sekuntien sadasosissa

kaikki muu tapahtuu ennen tai jälkeen

löydetyn rahan tai hyvän lykyn

voi käyttää kuka tahansa

saman unen voi nähdä kolme

yötä peräjälkeen

voi pelätä yhtä paljon jotakin

jota ei ole

kuin sitä mikä on

jokainen voi silti kuolla

vain kerran

ja vain oman kuolemansa

Millä kielellä tahansa

onko jokin sana 

painavampi kuin jokin toinen

muodoltaan tai merkitykseltään?

kuoreen suljettuna, kämmenellä

liitutaululla, ostoskuitissa

keittiön pöydällä, sydämessä

katseessa, naurussa

kätkössä, kujeessa

hymykuopassa

irtipäästetyssä vappupallossa

stratosfäärissä, unessa, muistossa

sanottu, sanomatta jätetty

väärinymmärretty

torjuttu, kätketty

mikä sanoissa on ja niiden alla?

poistyöntävä teko, pyyntö

kahden maailman väliin

jäävä erottava sillaton uoma

julma hylkäys

jos et koskaan selitä

selänkääntö, välimatka

loittonevat maailmat

leppymätön negaatio

hauraassa toivon maailmassa

toisinaan joku niistä

tulee istumaan öisin rintakehäni päälle

joillakin on säihkyvät hampaat

ja tappavat stilettikorot

jotkut ovat kauniita ja kauheita

on sellaisia, jotka ovat

kuin tuuli ja tomu

on hiljaisia, rikottuja

maahanpainettuja ja näkymättömiä

ja toisenlaisia: niitä jotka pysyvät

palaavat, joille tekee kämmenestä pesän

jotka rakentavat

kaikkien värien nimet ei-olevasta

kodinrakentamislaulun

kaikelle eksyneelle

kadotetulle, löytyneelle

sille joka toivoo

mutta ei uskalla

Jokainen voi herätä vain oman heräämisensä

tiedäthän aamun

kun kello on lakannut yöllä

mittaamasta aikaa ja unta

ja minuutit muuttuvat

sekasortoiseksi tikitykseksi

heti havahtumisen jälkeen

löydät lähtiessäsi avaimet

joita et tiennyt edes omistavasi

etkä löydä niitä

joilla pääsisit aamun alkuun

ja kun koko koneiston kaikki

musertavimmatkin epätodennäköisyydet

säätä myöten ovat kirkkaan todellisia

suistamassa ihmistä ansaittuun tuhoon

kun äkkiä näet

bussipysäkillä pienen lapsen

joka ristii ujosti jalkansa hassuun asentoon

vilkuttaa hymyillen saattajalleen - kuka lienee - 

bussit ja autot jyräävät ohitsesi

kura lentää korkeissa kaarissa 

tien sivuun

maisemat liukuvat ohitsesi

ja ohitat tahoilleen kiiruhtavia ihmisiä

ja tajuat, että ne ovet

jotka odottavat kauan

kadoksissa olleita avaimia

on jo löydetty, avattu

olet kulkenut niistä ohi

lukemattomia kertoja näkemättä

ovet ovat nähneet sinut

ja kääntäneet katseensa pois

liukuneet varjoihin odottamaan

ja siitä on äkkiä pidettävä kiinni

niin henkeäsalpaavasti näet sen

ja se katsoo sinuun

sinä odotit aina jotakin

älä odota enää, olit myöhässä

mutta et ole myöhässä

kukaan ei näe sitä siinä aamuruuhkassa

mutta hiljainen tuuli

on noussut lämpimänä

etkä voinut aavistaa

että kaikki oli niin nopeaa

ja tiivistynyttä

täyttä ja avaraa

Syvyys alkaa sieltä mihin ei enää näe

oli muuan joka rakasti minua

en saa sitä muistoa mahtumaan

tähän ahtaaseen aikaan 

tähän kivuliaaseen vuodenajan asentoon

jossa kevät viipyilee tuloaan

aamussa on jotakin levotonta

porraskäytävissä on kaiku

vaikka ne ovat mykkiä

yö jää taakse kuin puoliksi suljettu ovi

takanaan keskeneräiset unet

ja vain puolikas havahtuminen uuteen päivään

näyteikkunoiden valo on kovaa

katujen kuilut kuin halkeamia

johonkin vieraaseen

päivä kihartuu serpentiineiksi

jota tuuli naulaa

juhlijoista tyhjentyneelle aukealle

vivahteeton liikenteen humu

suonia repivä sydänkohtauskiire

veressä sama rytmi kuin

epätahtisesti kulkevassa päivässä

valo on kirkas ja kaikkiläpäisevä

siluetit syöksyvät korkeuksiin

vihlovina, terävinä

selkeinä ja ehdottomina

se mikä näkyy

on helppoa ja keveää

kun sen lukee niin:

aamusta korkeaan keskipäivään

auringon väsyttämään iltaan

vasemmalta oikealle kuin

tasapainoista tarinaa

nöyrän ja vähään tyytyvän 

katseen vangitsemana

se mikä ei näy 

tekee kuohuja päivän pintaan

halkeamat, varjot, onkalot

syvyydet joihin yö kätkeytyy

vapiseva jänne joka sinkoaa

valonuolet tappavan täsmällisesti

mieli joka tuntee jo 

peruuttamattoman iskun itsessään

vaikka liike ei ole vielä ehtinyt

kunnolla syntyäkään

päivän kirkkaus saa

varjot sinkoilemaan ja kipunoimaan

ne ojentavat käsiään

kouristuvat kohti vähäisiä varjolammikoita

heltymättömässä valossa

ne venyvät

kiemurtelevat, menevät solmuun

lapsi juoksuttaa keppiään vasten

sillankaiteen rumpupalikoita

syvyys kumisee siinä äänessä

kuin jokin villi ja raaka

säälimättömän ja riemukkaan elinvoimaisena