Saviruukkutaivas

elämä on kuin

rivi salaperäisiä kirjaimia

ja avaamaton kierrekantinen vihko

iltaisin voisin laskostaa kokemukseni

siististi nippuihin

takaisin kansien väliin

alku ja loppu

ja kaikki muu

voisin nostaa elämäni hyllyyn

jonka reunoja koristavat laput

eilinen, entinen, muinainen

joskus elämä on valkea arkki

täysikuun julmassa valossa

ja minä alaston

ja joskus, kun tuuli nojaa yöllä porraskaiteeseeni

ja jättää lähtiessään portin auki

kaikki lehteni selautuvat

kaipuusta sekaisin

unista löytyvät kätketyt salaisuudet

monesti kun ilta laskeutuu

on märkä maa

saviruukkutaivas

keveät jalat

ja suunnaton tiheä tietoisuus -

tiedän löytäväni sen

jota aina etsin

miksi aina itken

suolaista merituulta

kun kuitenkin tiedän, kuinka syvällä

kerran kadotettu on?