tähän jään
mutta pinnan alla väreilee yhä
lumet taivaan
alla
matalat varjot,
kannat sen salat
mutta älä luota
kauneuteen
velvollisuus on
kadotettu lupaus
kaikenkattava
alakulon läpikuultavuus
vaientaa
sisäänhengittämisen äänet
talot katsovat
luotaimenkaltaisilla
parvekesilmillään
metsää
me olemme yhtä
kaukana lähdöstä edelleen
ei ole
riittävän kaukana tai lähellä torjuttua
siivetön lintu
nousee korkeimmalle oksalle kynsillään
hyppää syöksyyn
joka on vereen
kirjoitettu lento
anna minun olla
tähti, lepopulssi
pieni halkeama
ajan kierteessä
läpivuotava
valo
kaukainen ääni
jota en ehdi ajatella
yöhön lumeutuva
maa on hiljaa
hän käy siihen
nukkumaan
hänen lävitseen
painautuvat
lumikon
viileät, merkilliset unet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti