on niin paljon
loppuunajateltavaa yöilmaa
tällä
alakulolla ei ole merkitystä
sen paino halkaisee
vuoria
etäisyyksien
välille taivas mahtuu kerälle
tämän maiseman
sisälle mutta aika ei
minulla on
merkillinen tainnuttava jano
viulunkielenkireä
nälkä taittuu talveksi
sinun kätesi
syövät lämmintä pimeää
kunnes sininen
lohkeilee kaupunkiin satavaksi lumeksi
kukkuloilta
horjahtaa hämärän hauraus kaduille
valossa ja
pimeässä ihminen on yhtä läpikuultava
kylmä lämpimiä
huulia vasten
suojaton kylmiä
valheita vasten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti