näin sanan ikävä
kuinka se vilkutti läpinäkyvillä käsillään
mitä lohtua siitä on
että näkee jumalien kävelevän tuomiopäivän pilviin
kaukaisiin maihin
kun käsivarsilla on matkalaukku
Äidinkielen opettajana ja kirjallisuuden tutkijana olen kiinnostunut kielestä, havainnoista, kokemuksista ja muistoista - siis siitä, mikä on meille kaikille yhteistä taiteen ja kirjallisuuden kautta, mutta erityisen yksityistä jokaisen omassa kokemusmaailmassa. Blogissani on pohdintoja sanataiteesta, kirjallisuudesta ja runoudesta, elämän kauneudesta ja vaikeudesta. Mottona olkoon: "Onneen ei ole tietä, onni on tie."
kuuntele niitä joille on annettu ääni ja niitä joille ei ole, erityisesti niitä kuljet jokapäiväisiä teitäsi ja ne puhuvat toisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti