muistatko kun kuulit ensimmäisen kerran satakieliyön?
ilta ei ollut pimeä
vaan maidonvaalea
kuumasta hengityksestä huurtuva ja hieman lepattava
kuin sen olisi voinut
huokauksella sammuttaa
siitä kaikki on käynyt
aina vain kauemmaksi
sinä jäit lähelleni
hiljaisuus puhuu yhä
välillä lumottua kieltä
matka sinne kestää vain
yhden iltahämärän
yön huoneisiin joissa soi
sammumaton lohtu
ja ikkunan takana kulkee
tulevan menetyksen varjo
reunoillaan satakieliyön hiljaisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti