hän juoksee
kerää kilometrejä
huikaisevaa korkeutta, vuorenhuippuja
hän tyhjenee kaikesta
kipu on valkoista ja hyvää
hänen askelissaan on siivet
ja ajatuksissa aina vuori
auringonnousun puolella
jokainen saavutettu lakipiste
uuden rinteen alku
hän juoksee sanoja ja tarinoita
kirjoittaa jalkojensa siivillä
sitä mistä hän on tullut
ja mitä hän haluaa
näethän, hän rakastaa niin
ei hän juokse sulkeakseen
ovia elämää vasten
hän juoksee sitä kaikkea
mikä todella merkitsee
juostessa on koko ajan
enemmän ilmassa kuin tomussa
jalka iskee maahan
maa lävistää hänet
siellä ylhäällä hän näkee taivaan
alaskääntyneet kasvonsa
hän kohtaa itsensä
kaikista kysymyksistä tyhjentyneenä
hän kantaa kirkasta korkeutta mukanaan
kaikkiin suuntiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti