oma ääni on opeteltava
on puhuttava rohkeasti ensin yksin
sanottava sanoja, joita joku muukin
on sanonut kerran
omaa puhettaan kuuntelee aluksi oudoksuen
ja häpeillen
ne toiset äänet puhuvat ikään kuin tutusti
keskenään
olen kuulevinani ylenkatsetta
ja vihellystä hätkähtää – terävää –
äänihän se on sekin
ja aluksi tuntuu kuin olisi
todella paha olo vaikka puhuisi vain
kukista ja jättitammista sanoin
joilla äiti koskettaa nukkuvaa lastaan
ääni alkaa muistuttaa jotakin
jonka joku on joskus lahjoittanut
rakkaalleen kuin täysikuun
sanat, syksyn lehdet, laakson savu
vuorilta laskeutuva valo loputtoman pimeän
ylle
merkitysten toiselle puolelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti