jos pitelet valoa kuin siltaa kannatellaan
se kyllä tulee
kuin tarueläin selittämättömine silmineen
ja valkein varjoraajoin
sen kieltä ymmärrät
värisevissä käsissäsi
kuin liian tiukkaan pyöritettyä jousta
joka romahtaa sisäänpäin
ennen kuin napsahtaa kivuksi
kaikkiin satunnaisiin suuntiin
ja äkkiä huoneessa on jotain
jota ei ymmärtänyt tulevaksi
huminaa kuin kolibrin siipien tikkaamaa
kyyneleitä synkkiä aikeita
muoviroskaa valaiden vatsoista
ja vielä muinaisempaa
kun viet sitä kassikaupalla jätekatokseen
se tulee kynnyksen ylitse
hissikuiluun ja porraskäytävään
vaikka asemakaavassa ei ollut varausta
niin suurelle määrälle outoa valoa
ja sakeaa kätkössä ollutta identiteettipölyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti