otan käteeni kiven
vai otinko sen sisältä painavan pimeän
jokin väsyy minussa aiemmin kuin aina ennen
ajatukset käyvät rosoisemmiksi
kuin villavaate jonka pukemista vihaa
aamun reuna on terävä ja valpas
tänään ehkä jaksan vuoret
ja muut valloitukset
ehkä tunnen rytmin
johon hengitys kiinnittyy
tarvitaan kolme, neljä toisistaan
irrallista ajatusta
ja jokin järjestysperiaate
maan multaa, vähän valoa
pienempi mittakaava
ja vähemmän mitattavia yksiköitä
ajatuksen rakenne on monisyisempi
kuin elämän kaava tai yksikään kieli
johon se palautetaan
ja sen vuoksi luulemme enteeksi
sitä mikä tulee ennen ajatusta
että se mitä pelkää on totta
ja varjo saisi viimein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti