Jättiläiset kulkevat

maalaan pimeän kuvan

yönmustan sykkeen lävitse virtaa

kaupungin suoni

punaiset ja valkoiset valot

puhkovat sattumanvaraisesti  yön kantta

lämpimänhehkuisen sateen sihinä

matkalla alas

kuin kädet silittäisivät silkkiä

kuvassa on liike mutta ei aikaa

suljen silmäni, siihen avautuu tie

puut nousevat molemmin puolin

valo humisee omalakista lauluaan

yönvihreän veden lävitse

ilta kävelee verkkaan maiden viertä

maa keinahtelee kohti pimeää

nimettömien ovien salamyhkäiset rävähtämättömät silmät

katselevat vaiti

kun ohitse kävelevät Jumala ja ei-kukaan

jättiläiset hyvästelevät kaupungit

ahtaiksi ovat käyneet taivaat

syvyydessä avautuvat tiet ja sen katse

suljen silmäni, ettei minua nähtäisi

aikojen vedet nousevat vuorena unta vasten