Ketä kuvajainen katsoo?

minä kutsuin sinut juhliin ja sinä tulit

kaikissa kevään puissa oli tuulessa hilpeästi liehuvia viirejä

ja maassa omenapuiden heleitä kukkia ja aamu

valui pilvistä kirkkaana ja tuulenpainoisena

kun tuli ilta, maa äkkiä kuin käännähti kyljellään         

leikin riemu vierähti ymmällään pimeään

tuuli lakaisi teekutsujen jäljet pois           

kaikki hauras särkyi lopullisesti               

ja alussa helissyt viaton nauru muuttui

kirotuksi vuorilla sieluaan etsiväksi kaiuksi

leiki ja tanssi, sanottiin

ja pinnan alla katsoivat kuitenkin

onnellisten lupausten kivettyneet kuvajaiset

ja kiveen kätkeytyi kevät, sen sydämeen

ja veden kalvolla oli silmissään lupaus:

tästä menet kerran vielä syvemmälle