Pienet saalistajalinnut
katsovat
työhuoneeni ikkunan
takaa
mustat naamiot
kasvoillaan
asennoissaan pöyhkeiden
keltaisten
eloonjääjien
välinpitämätön, keveä terävyys
ne ovat kuin
huutomerkkejä vasten tammikuun
armotonta valoa
kun aamulla kuulen
niiden kyselevän sirkutuksen
minä tunnistan tyhjässä
kohdassani
sen ilon, jonka
metelöivä ystävä
tuo tullessaan, hän joka
ei koskaan kysy
saako tulla
vaan tulee, aina luojan
kiitos tulee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti