vaeltajia on keskuudessamme
heidän sielunsa ovat pelottomia
he eivät epäröi määränpäätään tai lähtöään
eivät myöskään rakastaessaan tai
särkiessään sydämiä
mutta vain välttämättömyyden tähden
he tietävät että se mikä särkyi
tulee ehjäksi jälleen
vaikkakaan ei ilman halkeamia
jotka pohjaan saakka haljennut maa
muistaa ihollaan aina
tiedät vaeltajan kulkeneen ohitsesi
kun koet merkillisen tuulen täysin
tyynellä säällä
kuin äkkiä olisit käsittämättömän
onnellinen
etkä saattaisi lakata itkemästä
kuin koko entinen maailmasi olisi
vierähtänyt äkkiä outoon asentoon
ohimeno tuntuu kuin kosketukselta
jonka et toivoisi koskaan sammuvan
valona jonka merkityksen
äkkiä ymmärrät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti